Olen asunut Turussa jo puoli vuosisataa ja viimeiset neljäkymmentä vuotta on Mikaelin kirkko ollut kotikirkkoni. Joskus on saarna jäänyt kuulematta, kun olen unohtunut tarkastelemaan kirkon sisustuksen yksityiskohtia, varsinkin niitä vuolukivisiä. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck (1870-1956) avustajinaan arkkitehdit Alexander Rongatius Nyström (1869-1926) ja Max Frelander (1881-1949). Arkkitehtikollegat on syytä mainita, sillä ideat ja luonnokset eivät aina lähteneet Sonckin kynästä. Nyström toimi Turun teollisuuskoulun opettajana, joten hänen oli helpompaa sisällyttää ohjelmaansa rakennustyömaalla käynnit kuin Helsingissä asuvien kumppanien. Nuoria he kaikki olivat. Kun kirkon peruskivi muurattiin vuonna 1900, vanhin oli 31-vuotias ja nuorin 19-vuotias.
Parhaimmillaan kirkonmäellä työskenteli 30 kivenhakkaajaa, joiden tehtävänä oli työstää ja viimeistellä rakennuksen graniittisia ja vuolukivisiä osia, kenties Norjasta tuotuja liuskekivisiä kattopaneeleitakin piti justeerata sopiviksi. Graniittia louhittiin lähellä sijaitsevasta Kakolanmäestä. Ei ole tiedossa, keitä tuli työmaalle Suomen Vuolukiviosakeyhtiön Nunnanlahden ja keitä Ruoholahden hakkuuverstailta. Helsingissä työmaalla työskenteli suomalaisten lisäksi marmorin työstämisessä oppinsa saaneita taitavia saksalaisia kivenveistäjiä.
Osa rakenteista, kuten kirkon saarnastuoli ja alttarirakennelmat on valmistettu teollisuuslaitoksessa, mutta pienempiä kappaleita ja ornamentteja voitiin kaivertaa ja vuolla paikan päällä. Kukahan veisti alttariristin huipulla nököttävän kyyhkysen, kuka veisti uroboroksen, käärmeen, joka puree omaa häntäänsä? Kyyhkynen on Pyhän Hengen tunnus, ympyriäiseen asentoon jähmettynyt käärme kuvaa ikuisuutta ja sitä, kuinka tulevaisuus nielee nykyhetken. Kun alttarikehän piirustuksia ei alkanut kuulua ja aikataulu oli tiukka, kohteiden veistäminen aloitettiin ja kivenhakkaajat muotoilivat veistomalleja savesta arkkitehdin antamien suullisten ohjeiden mukaan. Ilmeisesti veistäminen ei ollut mikään ongelma, kun kerta yhtiö ilmoitti, että voitaisiin alttariristiin tehdä enemmänkin koristeita mitä piirustuksessa on – samaan hintaan ja aikataulussa pysyen. Työmaalla hääri norjalaissyntyinen insinööri Wiese, joka oli vuolukivifirman palveluksessa.
Rakennuskulttuuri oli 1900-luvun vaihteessa murrosvaiheessa koko Euroopassa ja uusien tuulien ja ulkomaanmatkojensa inspiroimana Sonck teki vuosien mittaan muutosehdotuksia ja -piirustuksia, jotka aiheuttivat päättäjille, urakoitsijoille ja rakentajille unettomia öitä. Pääosin kirkko kuitenkin säilytti uusgoottisen ulkoasunsa ensimmäisestä rakennusvaiheesta viimeisen tiilen muuraamiseen asti. Sisustuksesta tuli jugend-henkinen. Lars Sonck oli vasta 23-vuotias Polyteknillisen Opiston arkkitehtuuriopiskelija, kun hän voitti kirkon suunnittelukilpailun. Tämä oli sellainen ponnahduslauta Sonckille, että työtarjouksia alkoi tulla ovista ja ikkunoista ja opiskelukavereita kutsuttiin hätiin Turun työtä jatkamaan, kun pääarkkitehti oli ulkomailla tai muuten vain tavoittamattomissa ja kynä sauhuten suunnitteli eri puolille Suomea asuintaloja, huviloita, liiketiloja, hotelleja, kouluja ja kirkkoja. Nyström hoputti Sonckia ja komitea kävi kärsimättömäksi. ”Se metelöi ja räyhää ja kyselee, koska Sinä tulet”. Arkkitehti Sonck osallistui myös Pariisin maailmannäyttelyn 1900 Suomen paviljongin suunnitteluun. Sen jälkeen hän olisi halunnut nähtävän myös Mikaelin kirkon katolla karhupatsaita pyhimysveistoksen rinnalla, mutta niitä ei komitea hyväksynyt ja myös pyhimysveistos jäi pois. Kirkko on nimetty taivaallisten sotajoukkojen päällikön Pyhän Mikaelin ja Mikael Agricolan, suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isän mukaan.
Mikaelin kirkon julkisivussa ovien yläpuolella on jättimäisenä koruna ruusuikkuna, auringonkukkaikkuna. Vuolukivisistä kulmaosiin on kaiverrettu vielä osittain rullalla olevia saniaisia. Muiden tutkijoiden tulkinnasta poiketen näen niiden olevan keväisiä alvejuuria, joita kerättiin Juuassa lääkinnälliseen tarkoitukseen ”Koposen kapseleiden” valmistusta varten. Lääkkeellä häädettiin lapamatoja eli leveää heisimatoa.
Kasviaiheet näkyvät joka puolella kirkon koristelua. Aiheina ei ole vain ruusuja ja viiniköynnöksiä, vaan mukaan on päässyt myös tyyliteltyjä voikukkia ja takiaisia. Lieneekö Turun Mikaelinkirkko ainut kirkko, jonka ikkunankehyksistä löytyy sienikoristeita ja seinistä sienireliefejä.
Runsaan kymmenen vuoden ponnistelujen jälkeen Mikaelin kirkko valmistui vuonna 1905. Tapahtuma sai runsaasti huomiota tiedotusvälineissä. Vuolukiven valintaa pidettiin onnistuneena: Vuolukivi on värivaikutuksen kautta kauniina vastakohtana punaiselle tiiliaineelle (Suomenteollisuuslehden Rakentaja-liite). Turun Sanomat kiitteli erityisesti ”rusetti-ikkunaa”. Lähteet eivät kerro, osallistuiko arkkitehti Lars Sonck juhlallisiin kirkon vihkiäisiin. Ratkaisut, jotka liittyivät kirkon ympäristöön, olivat suututtaneet hänet, ja kompromissit, joihin oli pakko tyytyä, uuvuttivat. Vai eikö hän kiitosta kaivannut, Soli Deo Gloria Aeterna, Vain Jumalan Kunniaksi Ikuisesti, kuten hän oli voittoisan kilpailupiirustuksensa nimennyt.
Mikaelin kirkko rikkaine koristeineen saattaisi olla yhtenä inspiraationlähteenä tulevien Juuan Kivenveistofestivaalien veistäjille. Tämänvuotiset kisat ovat 28-30.7.2023. Tuona ajankohtana tismalleen 120 vuotta sitten vietettiin Turussa Mikaelin kirkon harjannostajaisia.
Blogikirjoituksessa olen käyttänyt lähteinä Soli Deo Gloria Aeterna, Turun Mikaelinkirkko 100 vuotta (Toim. Riikka Kaisti, 2005) -teoksen Kaarin Kurrin kirjoittamaa artikkelia sekä graduani Nunnanlahden vuolukivityöstä ja kyläelämästä (1981).
Teksti ja kuvat: Salme Kotivuori
Kuvat: Ulkoseinän sienikuvioita ja alttarin ristin päällä istuu kyyhkynen
