Kivi paljastaa historian salat

Ville Hakamäki kertoo kiven olleen vuosituhansien ajan raaka-aine, josta ihmiset valmistivat kestävyyttä vaatineet työvälineensä.

Juttu julkaistu alunperi Vaarojen Sanomissa. Teksti ja kuvat: Piia Juntunen

Kivellä on merkittävä osa ihmiskunnan historiassa. Juuan kunnan valtuustosalissa osana kivenveiston SM-kilpailujen tapahtumakokonaisuutta kiventyöstön historiasta luennoinut arkeologi Ville Hakamäki kertoo kiven lukeutuvan puun, luun ja nahan ohella ensimmäisiin raaka-aineisiin, joista ihmiset ovat valmistaneet työvälineitä.

– Huomattavan ison osan ihmiskunnan historiasta kivi on ollut se, mistä on tehty työkalut, jotka ovat vaatineet kovempaa käyttöä, esimerkiksi erilaiset kirveet ja nuolenkärjet, kivikauteen perjantaisessa esitelmässään keskittynyt Hakamäki tähdentää.

Kvartsin kertomaa

Pohjois-Karjalan museossa työskentelevä Ville Hakamäki kertoo, että ensimmäiset varmat merkit ihmisasutuksesta Suomessa juontavat mesoliittisen kauden alkuun, liki 10 000 vuoden taakse. Suomen vanhin jääkauden jälkeistä asutusta indikoiva radiohiiliajoitus on saatu Enon Sarvingista löydetystä palasta varttamispihkaa, joka on kiviesineiden varttamisessa käytettyä koivutervaa. Myöhäisempiä kivikauden asuinpaikkoja on löydetty myös Juuasta.

– Pohjois-Karjalasta tunnetaan ehkä 1 600 kivikautista kohdetta. Kiventyöstö on Hakamäen mukaan tapahtunut iskemällä kivestä ensin raakakappaleita. Kappaleet on nakuteltu haluttuun muotoon ja lopuksi hiottu ja kiillotettu toisella kivellä tai nahalla.

– On tyypillistä, että kiviesineet muuttuvat viimeistellymmiksi, paremmin hiotummiksi ja ammattitaitoisemmin tehdyiksi, mitä pidemmälle edetään kivikaudella Esihistoriallisilta kohteilta löydetään kokonaisiakin esineitä, mutta tavallisimpia löytöjä ovat keramiikan ohella kiventyöstöstä syntyneet kvartsi-iskokset. Hakamäki korostaa, että konteksti on yhtä tärkeä kuin löytö itsessään.

– Yksittäiset esineet eivät sinällään kerro mitään. Mitä pitää aina yrittää saada selville, mistä esine on löytynyt maantieteellisesti, millaisesta yhteydestä se on, eli onko se löytynyt asuinpaikasta, haudasta, uhripaikalta, kalliomaalauksen edustalta vai mistä.

Kulttuuria kivessä

Mesoliittisen kauden alkupuolella Suomeen saapuneiden pioneeriasukkaiden kiviteknologia oli Ville Hakamäen mukaan vaatimatonta. Asutuksen vakiinnuttua Suomeen Suomusjärven kulttuurin ajanjaksolla, 8 000–5 200 ennen ajanlaskun alkua, kivestä valmistettavat esineet alkoivat kehittyä monimutkaisemmiksi. Ajan ihmiset kokeilivat esineiden valmistamista kvartsin ohella muista kivilajeista ja tekivät uusia innovaatioita, joista Hakamäki mainitsee esimerkkeinä uurreja pallonuijat.

– Kukaan ei oikeastaan tiedä, mihin niitä on varsinaisesti käytetty, mutta on ajateltu, että niillä on pyydetty hylkeitä ja norppia tai ne saattavat olla rituaaleihin ja uskontoon liittyviä esineitä. Keramiikan valmistuksen myötä Suomessa alkaneella neoliittisella kaudella noin 5 200 ennen ajanlaskun alkua asutus alkoi tiivistyä, yhteiskunnat muuttuivat hierarkisemmiksi ja kiviteknologia alkaa kukoistaa.

– Kaikista hienoimmat kivikautiset esineet ovat neoliittiselta kivikaudelta. Toki on edelleen tavallisia työvälineitä, mutta rinnalle syntyy kulttuuri, johon kuuluvat esimerkiksi ihmisen muotoiset ja jollain tavalla antropomorfisiksi veistetyt kiviesineet. Kivikauden loppuvaiheilla korostuu kiven symbolinen merkitys: ihmiset alkavat tehdä esimerkiksi kalliomaalauksia.

– Jos ihmiset tekevät tuhansia vuosia työkalunsa kivestä, siihen täytyy liittyä myös muita merkityksiä. Kiven työstö on nähty varmasti jonkinlaisena rituaalina ja kiveen on varmasti ladattu erilaisia ajatuksia uskonnollisista asioista.